Himokokkaajan ei-niin-salaiset tunnustukset

Taste of Helsinki

Hiukan nolottaa tunnustaa, että vaikka pidän itseäni jonkinasteisena foodiena, onnistuin osumaan Taste of Helsinkiin ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna! Siis kun tapahtuma on ollut olemassa jo viisi vuotta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja myöhäisherännäisyydessäni oli selvästi jonkinasteista moukan tuuria, sillä voitin Tiketin kilpailusta neljä vapaalippua tapahtumaan.

Ja sitten koko viikonlopuksi luvattiin sadetta. Päätimme kuitenkin jo perjantai-iltana, että meitähän ei pieni sade hetkauta ja marssimme ystäväpariskunnan kanssa paikalle lauantaina reippaasti heti yhdeltätoista. Eikä pieni sade tosiaan haitannut, kun oli varustautunut säähän sopivalla varustuksella, eli kumppareilla ja sateenvarjolla, kuten ystäväpariskunta. Minä ja Poikaystävä olimme varautuneet lenkkareilla ja kertakäyttösadeviitoilla, eikä kyllä haitannut meitäkään, vaikka vesi hölskyikin kengissä ja sadeviitta valutti vettä farkuille.

Totuus oli kuitenkin se, että ravintoloiden aluuet oli hyvin katettu ja sateesta ja aikaisesta ajankohdasta johtuen alueella oli erittäinkin väljää.

Olin jo etukäteen opiskellut menuja ja lukenut vähän käyntivinkkejä somesta, joten minulla oli jonkinlainen käsitys siitä, mitä halusin syödä. Lähdimme kiertämään telttoja numerojärjestyksessä ja niin siinä vain hujahti muutama annos ja tunti.

Porukkamme testasi Askista jälkiruokaa lukuun ottamatta kaikki annokset. Hiillostettua Luomu Salaattia Ahlbergiltä, Muikunmätiä & Ruohosipulia oli yksi suosikkiannoksiani. Jotenkin niin yksinkertaista, mutta herkullista.
image

Poikaystävä nappasi Skogsjö Grisin possua (alla), ja kaverin mies Askin Legendaarisen Metsän (aivan ihanan näköinen sienirisotto ketunleivillä).
image

Samasta teltasta lautasiltamme löytyi Hella & Huoneen Lapinkobe aivan superherkullisella mallasleivällä, sekä Tocalta Arancini, karitsa, ja jälkkäri. Se jälkkäri katosi minun ja Poikaystävän kitusiin niin vikkelästi, etten saanut siitä edes kuvaa. Minttu-jogurttisorbet – missä olet ollut koko elämäni??

image

imageMatkamme jatkui viiniteltan kautta kakkostelttaan, jossa tyyppasimme Murun kani-kroketin sekä Pastorin Chipironesin, jota kaverini kehui todella hyväksi. Poikaystävä ei syö mustekalaa, joten sain mutustella melkein koko annoksen itse!
image

image

Kolmosteltalla Maisteltiin Grönin ihanaa LIHA-annosta melkein itkettävän hyvällä luuydinkastikkeella ja kuusenkerkkäjälkkäriä, ja kaverin mies otti Restoran Ö:n  nimikkoannoksen Suolattua hirveä, jonka kanssa tarjottiin muun muassa rapsakkaa jäkälää.
image

image

Tässä vaiheessa alkoi vähän raja tulla kaikilla vastaan, joten siirryimme cocktail-telttaan oppimaan Aperol Spritzin valmistuksen saloja. Olin just männäviikolla maininnut Poikaystävälle, että aion sitten koko kesän juoda Aperoleja, joten vinkit tulivat kuin tilauksesta!
image

Drinkkien jälkeen meillä oli vielä muutama markka jäljellä ja tuhlasimme ne Sinnen raparperijälkkäriin, josta tuli samalla myös yksi suosikkiannoksiani. Kirpeää raparperia, silkkisen pehmeää jogurttimoussea ja paahdettua, murusteltua valkosuklaata, jonka joukkoon oli sekoitettu paukkukarkkia. Virnistelin valehtelematta koko syömisen ajan, sillä yhdistelmä vaan toimi ihan älyttömän hyvin.
image

Lopuksi kävimme vielä kokkailemassa Electroluxin sponssaamassa Chef’s Secret -kokkikoulussa voivaahdossa paistettua kananrintaa, kesän kasviksia ja hernepestoa. Tuli muuten hyvää, ja esillepano oli selvästi saanut inspiraatiota syömistämme huippuannoksista, oli nimittäin sen verran huikean näköinen (ja makuinen!) annos.
image

Huippua, huippua, ensi vuonna toivottavasti uudestaan!



Jätä kommentti