Himokokkaajan ei-niin-salaiset tunnustukset

Taste of Helsinki 2017 

Taste of Helsinki alkoi eilen illalliskattauksella ja jatkuu aina sunnuntain brunssikattaukseen asti. Viime vuoden sateet eivät onneksi toistuneet vaan auringon pitäisi helliä ToH-kansaa koko viikonlopun ajan.

Tänä vuonna olin varautunut Taste of Helsinkiin kunnolla. Liput oli ostettu jo kuukautta etukäteen ja olin myös pohtinut annosvalintojani pitkään ja hartaasti. Erityistä vääntöä aiheutti kestosuosikkini tartar, jota löytyi useammankin ravintolan menulta.

Teltta 1

Saavuimme seuralaiseni kanssa paikalle seitsemältä, eli kaksi tuntia kattauksen alkamisen jälkeen. Jengiä oli siinä vaiheessa ihan pipona ja olimme vähän järkyttyneitä ykkösteltan jonoista, mutta marssimme reippaasti mukaan ja onneksi se kyllä veti tosi nopeasti. Ykkösteltta oli ehkä sijaintinsakin takia ruuhkaisin, mutta olin ainakin itse etukäteen merkannut jotain jokaisesta ravintolasta, eli jonoa muodostuu varmasti kellonajasta riippumatta.

Toca

Ensimmäisenä meni testiin viime vuonna arancinillaan hurmanneen Tocan nimikkoannos Bianco, Rosso, Verde eli juustotäytteisiä ravioleja tomaattipölyllä ja basilikakastikkeella. Tocalta taas bueno suoritus, kun vaan saisi aikaiseksi varattua pöydän!! Tocan mustekala-annos oli myös vinkeän näköinen ja niitä ainakin meidän odottelun aikana taisi lähteä keittiöstä eniten.

Bistro O Mat

Kirkkonummelaisen Bistro O Matin listalta maistoimme melkein kaikkea – possuakin olisimme tilanneet jos vain olisi jaksanut! Seuralainen kävi jo Tocan annoksia odotellessamme hakemassa savustettua punajuurta, joka tarjoiltiin vuohenjuuston ja rapean rukiin kanssa.

Illallisen loppupuolella hain jonojen hiukan hälvettyä Bistro O Matin luomunaudan tartarin, ja vesikrassikreemi oli muuten jotain älyttömän hyvää tartarin parina.

Ihanalta kuulostava ja näyttävä omenasorbetti, paahdettu valkosuklaa ja suolakinuski oli puolestaan hienoinen pettymys. Kaikki komponentit olivat hyvän makuisia ja suolakinuski oli ihanan suolaista, mutta koska sorbetti oli uuniomenaisen makea, koko annos jäi mielestäni turhan makeaksi. Itse olisin kaivannut siihen jotain kirpeämpää ja raikkaampaa. Mutta sokerihiirille varmasti hitti tämäkin!

Pastor

Pastorista söin tänäkin vuonna mustekalaa, koska sitä tulee syötyä sen verran harvoin. Grillattu mustekala oli hyvin maustettua eikä ollenkaan sitkeää, ja sen kanssa tarjoiltu perunaterriini oli ihan mieletöntä! Olisin voinut syödä sitä koko lautasellisen!

Teltta 2

Toisesta teltasta kävimme tsekkaamassa tällä kertaa ainoastaan Shelterin, vaikka muilla olisi ollut tarjolla tartaria! Grönin LIHA-annos kokonaisella keltasipulilla kuului saavan vuolaita kehuja ainakin meidän visiitillämme. Myös Noan fish and chips olisi kiinnostanut, mutta 12 euron hinta tuntui sen hetkiseen fiilikseen kalliilta.

Shelter

Nappasin Shelteristä ravintolan nimikkoannoksen sokerisuolattua siikaa ja se oli illan suurin pettymys. Siianmäti ja peruna toimivat hyvin yhteen, mutta iso pala kalaa oli paitsi vähän outo tarjoiluidea, myös aika mitäänsanomaton. Annos olisi kaivannut pikkelöidyn omenan tuomaa hapokkuutta, mutta ainakaan minun annoksessani ei omenaa näkynyt eikä maistunut, vaikka se menussa lukeekin.

Seuralainen tilasi karitsaa joka oli paitsi ihanan näköinen myös kuulemma oikein hyvä.

Teltta 3

Tämän vuoden ehdottomat suosikkini löytyivät teltasta numero kolme – ja olivat vegejä!

Savoy

Savoyn grillattu vuohenjuustomousse rosmariini-hunajamanteleilla ja romescolla taisi olla raviolien lisäksi ainoa annos, jonka tilasimme molemmat. Onneksi, koska itse en olisi ollut valmis luopumaan omastani edes maistiaisen verran. 

Vihoviimein – kun rahaa sattui vielä olemaan – hain vielä viimeiseksi jälkiruuaksi Savoyn lime-basilikapossetin mansikka-sitruunamelissasorbetilla ja marinoiduilla mansikoilla. Ihanan kevyt ja raikas jälkkäri, superbasilikainen posset voisi toimia myös alkuruuan komponenttina ja sorbetti toi mieleen amppari-jätskin.

Passio

Passio oli mulle ihan uusi tuttavuus, mutta sinne tulee ihan varmasti mentyä tässä lähiaikoina. Gazpachosorbetti oli ihan täydellinen annos. Se sopii tietysti ihanasti säähänkin, mutta tätä ainakin suosittelen maistamaan vaikka sataisi lunta. Siis mähän toki rakastan gazpachoa muutenkin kuin hullu puuroa, mutta tää oli jotenkin vaan niin täydellinen versio… Haluan syödä tätä joka päivä lounaaksi. Ja hei katsokaa kuin kauniskin se on. Is this love – I think so! 

Passiofani seuralaiseni / kuvauskäsiparini rakastui Passion nimikkoannos Passiopusuun, jossa oli ainakin suklaata ja passionhedelmämoussea.

Itse maistoin vielä viimeisillä pennosillani Passion parsakeittoa, koska sitä kovin vieruspöydissä kehuttiin. Vaikka siinä vaiheessa iltaa housut alkoi jo kiristää ja olo oli muutenkin kuin syöttöpossulla, ihanan ilmava ja herkullisen makuinen keitto maistui kyllä! Rapeat ibrericotempurat olivat vähän helmiä sioille, sillä möhömahaminun mielestä keitto olisi ollut mahtavaa ilman niitäkin. Suosittelen suuntaamaan Passion paikkeille ennen superähkyä, jotta ibericopossuset saavat ansaitsemansa arvostuksen!

Yhdessä illassa ei valitettavasti meidän navat venyneet enempää ja pe-la menee multa ohi koulun takia. Mutta ehkä sitä pitäisi sunnuntaina vielä hiipiä pikku brunssille tsekkaamaan ne väliin jääneet raflat… Ja enemmän viinitelttaa! Eilen maistelimme vain lasilliset André Clouet’a.



Jätä kommentti