Himokokkaajan ei-niin-salaiset tunnustukset

Myskikurpitsa-gnocchi

Heti alkuun on pakko tehdä tunnustus. Aloin kirjoittamaan tätä blogipostausta välittömästi nähtyäni Pinch of Yumin Pumpkin Gnocchi -postauksen otsikon. Tällä kertaa ei tarvittu muuta – paitsi okei, olin myös aika nälkäinen – siihen että mielikuvitus lähti laukkaamaan ja haalin jo ajatuksissani salviaa ja myskikurpitsaa ja ruskeita herkkareita lähikaupan hyllyiltä.

Oikeasti ihan super helmeä, koska pääsin paitsi tekemään taas maailman parasta, silkkisintä, herkullisinta myskikurpitsapyreetä, myös ottamaan – niin suunnittelin –  siitä edustavamman kuvan kuin mitä alkuvuodesta postasin, sillä se häiritsee mua edelleen niin paljon etten melkein pystynyt linkkaamaan tuota alkuperäistä postausta.

Sadly, lähikaupasta löytyi ainoastaan myskikurpitsaa ja loput ainekset jouduin hakemaan jättimarketista, jossa olen onneksi vihdoin oppinut suurin piirtein liikkumaan, niin että tiedän karkeasti missä mikäkin on. Myskikurpitsa-gnocchi on siitä hieno ruoka, että sitä voi tehdä joko suunnitellusti tai hävikkikontrollina. Suunnitelmallisuuden ainoa ongelma on se, että jos päivänä yksi meinaa syödä pyrettä ja päivänä kaksi gnochhia, tarvittava määrä pyrettä kannattaa varata talteen ennen kuin ruokailijat pääsevät annostelemaan sitä itselleen, koska siitä ei jää jämiä. Trust me. 

Toinen ongelma on se, että suunnitelmat ei aina pidä. Olin tehnyt myskispyreen edellisiltana ja ajattelin, että töiden ja pikku apukokin nosework-tunnin välissä ehtii hyvin kokata ja stailata ja kuvata. Jotenkin vaan aika meni johonkin ja lopulta ehdin kaahaten ja mutkat suoriksi vetäen kokata kuvausannoksen ja kuvata sen ja jouduin sitten luovuttamaan annoksen Poikaystävälle syötäväksi – punaviinin kanssa may I add – ja juoksin itse muutaman kuuman gnocchin pannulta kaavittuani juoksemaan bussiin ja harrastamaan vähän lisää. Onneksi taikina on iso, ja söin lisää laittoman herkullisia gnoccheja paitsi nose-tunnin jälkeen myös seuraavana päivänä. 

Gnoccheja tulee aika iso satsi ja taikinan koostumus ei oikein tykkää yön yli lepuuttamisesta, eli suosittelen kyllä satsin kokkaamista kerralla. Jos tuntuu, että gnoccheja jää yli, ne kannattaa silti kaikki keittää ja paistaa vasta juuri ennen tarjoilua. 

Myskikurpitsan sielunkumppanit ovat voi ja salvia, ja niiden lisäksi syksyiseen komboon sopii täydellisesti pinaatti ja ruskeat herkkarit. Tai hei, miksei mitkä tahansa sienet. Lisäksi pekonimuru sopisi tähän tosi hyvin, ja kolmannella tarjoilukerralla lisäsin sienten ja pinaatin kaveriksi ruusukaalia. Toimi! 

Myskikurpitsa-gnocchit


1 keskikokoinen myskikurpitsa
4 rkl voita
1 rkl ruskeaa sokeria
1 tl suolaa

2 keskikokoista jauhoista perunaa (Rosamunda)
5 dl jauhoja
1 (luomu)kananmuna

2 rkl voita
1 rs ruskeita herkkusieniä
100 g pinaattia
2 pulleaa valkosipulinkynttä

paistamiseen
voita
salviaa
ruskeaa sokeria

parmesania

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Halkaise myskikurpitsa pitkittäin ja poista siemenet. Sivele kurpitsa öljyllä ja aseta puolikkaat uunivuokaan leikkuupinta alaspäin. Paahda 15 minuuttia, lisää sitten uuniin perunat. Paahda vielä 45 min ja nosta vuoka uunista.

Kun kurpitsa on jäähtynyt niin että siihen voi koskea, koverra pehmeä malto ulos kuoresta. Lisää joukkoon voi, ruskea sokeri ja suola, sekoita ja soseuta pyreeksi sauvasekoittimella.

Kuori perunat ja raasta ne raastinraudan hienoimmalla terällä hienoksi raasteeksi. Mittaa 2 dl kurpitsapyreetä ja sekoita perunaraaste siihen. Mittaa kulhoon neljä desiä jauhoja, sitten kurpitsa-perunapyree ja kananmuna. Sekoita kananmunan rakenne nopeasti rikki haarukalla ja sekoita sitten taikina käsin tasaiseksi. Älä vaivaa liikaa. Lisää jauhoja tarvittaessa ja muotoile taikinasta litteä pallo. Taikina saa olla melko pehmeää, jotta gnocchista ei tule kumimaista,  mutta sen täytyy olla silti suht helposti muotoiltavissa. Yli jäänyt pyre toimii esim lisukkeena tai sellaisenaan tai sämpylätaikinan pohjana, tai sen voi pakastaa parin design erissä seuraavaa gnocchi-pajaa silmällä pitäen. 

Leikkaa taikinasta pala ja pyörittele siitä jauhojen avulla pitkulainen mato. Leikkaa pitkula noin sentin paloiksi. Toista kunnes koko taikina on pyöritelty. Kiehauta reippaasti vettä isossa kattilassa. Kun vesi kiehuu, lisää gnoccot yksitellen veteen. Kun ne nousevat takaisin pintaan, kalasta ne pois reikäkauhalla. Keitä gnocchit erissä, ettei vesi jäähdy liikaa.

Viipaloi herkkusienet, hienonna valkosipuli sekä huuhtele ja kuivaa pinaatti. Sulata voi pannulla ja ruskista sienet. Lisää valkosipuli ja pinaatti ja kääntele kunnes pinaatti on pehmennyt. Mausta suolalla ja nosta pannu sivuun.

Sulata reilusti voita pannulla ja lisää noin ruokalusikallinen ruskeaa sokeria, muutama revitty salvianlehti sekä gnocchit. Ruskista gnocchit ja tarjoa sieni-pinaattilisukkeen kanssa. Kaada ruskistettu voi annoksen päälle ja raasta päälle parmesania. 



4 thoughts on “Myskikurpitsa-gnocchi”

  • Voin kompata kurpitsagnocchin herkullisuutta. Mulla oli suppiksia, salviaa, voita ja parmesaania kaverina. Simppelin mahtavaa. Ei saa vaan hermostua gnocchien muotoiluun. Samalta ne maistuu ne epätäydellisemmänkin näköiset!

    • Mä ostin kanssa suppiksia, pitää kokeilla niidenkin kanssa 🙂 Ja joo meillä ei muotoiltu ollenkaan, persoonallisuus kunniaan!

  • Mun to do-listalla aina heinäkuusta asti on ollu kurpitsagnocchit! Kun Italian kokkauskurssilla tehtiin niitä perinteisiä, niin samalla kertoivat, että Pohjois-Italian perinneruoka on kurpitsagnocchit ja niinpä meinaan niitä nyt varmasti tehdä :). Näyttääkin niin hyvältä!

    • Kiitos! Mä en ollut koskaan ennen kuullutkaan kurpitsagnocchista, mutta heti kun kuulin niin oli pakko tehdä 😀 Niistä tulee niin kauniin värisiä, ettei edes huomaa katsoa jos siellä on muutama vähän “autenttisempi” yksilö.

Jätä kommentti