Himokokkaajan ei-niin-salaiset tunnustukset

Pastavuoka alla Norma

Olen huomaamattani viettänyt lihatonta lokakuuta koko viikon. Olen periaatteesta vähän tipattomia tammikuita, herkuttomia helmikuita, sokerittomia syyskuita ja muita tietyn aikavälin ttomia vastaan. Itse olen enemmän “kaikkea kohtuudella” -koulukunnan kannattaja. Lisäksi olen tosi mukavuudenhaluinen ja itsekurini on suunnilleen nolla. Don’t get me wrong, lihaton lokakuu saa ihmiset varmasti ajattelemaan kulutustottumuksiaan ja olen vahvasti kasvispainotteisemman ruokavalion kannattaja, mutta kaikenlainen ttomuus tuntuu itselle vieraalta. Ja niihin tarvittaisiin sitä itsekuria.

Meillä syödään lihaa yleensä yhdellä tai kahdella aterialla viikossa. Joskus useammin, joskus harvemmin. Olen tietoisesti lisännyt kasviksia ja vähentänyt lihaa ruokavaliossani (ja samalla Poikaystävän ruokavaliossa, ja Baltazarkin söi viime viikolla munakoisoa eikä räkinyt sitä ulos!) jo viimeisen parin vuoden ajan, ja erityisesti tämän vuoden aikana. Tätä on tukenut hyvin Satokausikalenterin hommaaminen, sen avulla kun tietää mihin aikoihin mitkäkin kotimaiset (ja ulkomaiset) kasvikset tulevat sesonkiin ja ovat paitsi parhaimmillaan, myös halvimmillaan. Ruokasuunnittelussa siis säästyy aikaa ja vaivaa. Mutta nyt meinaa lähteä lapasesta.

Pointtini on kuitenkin se, että kasvispainotteisuudesta on tullut siinä määrin arkipäivää, etten enää mieti ruokia kasvisruokina. Esimerkiksi Pasta alla Norma on ollut yksi mun lempipastoista jo vuosia, enkä ole koskaan mieltänyt sitä kasvisruuaksi. Sitähän se toki on, mutta kun se on yksikertaisuudessaan niin älyttömän hyvää, niin miksi siihen pitäisi laittaa lihaa, että se olisi normaaliruokaa? Mun ajatusmaailma on jotenkin kääntynyt viimeaikoina niin, että on ruokaa (eli kasvisruokaa) ja sitten liharuokaa. Ja niitä liharuokia ei ole tällä viikolla tullut syötyä.

Sain muutama vuosi (edit: tarkemmalla googlettelulla näköjään kymmenen vuotta!) sitten ystävältäni joululahjaksi Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Aglio & Oglio -pastakirjan, josta tein ensimmäisen Pasta alla Normani, ja se resepti oli niin hyvä, että sitä olen käyttänyt oikeastaan aina senkin jälkeen. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen, jotta sitä olisi kivempi lämmittää ja myös koska olin päättänyt kokata koko sunnuntain ja ne ruuat kuitenkin piti syödäkin jossain vaiheessa, jolloin vuokaruoka tuntui järkevämmältä vaihtoehdolta. Tämä osoittautui tosi hyväksi ratkaisuksi, koska olinkin sitten alkuviikon huitelemassa vähän siellä sun täällä, ja Poikaystävä pääsi itse ruokkimaan itsensä uunittamalla muuten valmista vuokaa parikymmentä minuuttia. Tähän mun täytyy ehkä todeta, että hän toki osaa metsästää ja valmistaa ruokansa itsekin, mutta mulle ruuan tekeminen on välittämisen osoittamista, ja onhan se nyt kiva fiilis, kun joku pääsee melkein valmiiseen pöytään.

Pastavuoka alla Norma

2 pienehköä munakoisoa (yhteensä noin 500 g)
2 pientä sipulia
4 pulleaa valkosipulinkynttä
1 tlk (400 g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja (myös tuoreet käy mainiosti!)
1 tlk (400 g) paseerattua tomaattia (esim Mutti)
2 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 dl punaviiniä

500 g pastaa (esim Rummo)

1 pallo mozzarellaa
basilikaa
pecorino romanoa (oikeassa Normassa käytettäisiin ricotta salataa, mutta sitä on about mahdotonta löytää mistään)

Huuhtele munakoisot ja leikkaa ne poikittain reilun sentin paksuisiksi kiekoiksi. Ripottele kiekoille suolaa ja jätä munakoisot itkettymään noin 15 minuutiksi.

Hienonna sipulit ja valkosipulit, ja kuullota niitä paistinpannulla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat hiukan läpikuultavia ja tuoksuvat hyvältä. Lisää pannulle kirsikkatomaatit ja paseerattu tomaatti, sekä huuhtele tölkit parilla desillä vettä, jottei tule turhaa hävikkiä. Mausta suolalla ja sokerilla, anna porista keskilämmöllä noin tunti. Lisää punaviini ja jatka keittelyä miedohkolla lämmöllä vielä viitisentoista minuuttia. Tarkasta maku ja lisää suolaa ja/tai sokeria tarvittaessa.

Huuhtele munakoisot ja taputtele ne kuiviksi puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Sivele kiekot öljyllä ja paahda niitä kuumalla paistinpannulla molemmin puolin kunnes ne ruskistuvat ja pehmenevät. Leikkaa kypsät kiekot puoliksi.

Keitä pasta runsaassa vedessä al dente, noin 2 minuuttia paketin ohjetta vähemmän. Pasta kypsyy vielä uunissa, eli siinä saa olla reippaasti purutuntumaa keittämisen jälkeen. Valuta pasta ja huuhtele se kylmällä vedellä.

Sekoita pasta, tomaattikastike ja munakoisot uunivuuassa. Leikkaa mozzarella siivuiksi ja levitä viipaleet vuuan päälle. Silppua päällimmäiseksi basilikaa ja raasta pecorinoa. Paista pastavuokaa 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut.



Jätä kommentti