Himokokkaajan ei-niin-salaiset tunnustukset

Ruusukaali-pekonipaistos

Jos meillä haluaa saada koko perheen keittiöön, niin siellä kannattaa paistaa pekonia. Baltazar on melkein aina perskärpäsenä keittiössä muutenkin, ja Ninja tarkkailee silmä kovana eteisen kaapista, mutta kun alkaa paistaa pekonia, niin Poikaystäväkin kampeaa miesluolastaan keittiöön nuuhkimaan. Ei sinänsä että useinkaan haluaisin lisää jengiä keittiöön, se on tarpeeksi pieni ihan itsellekin, ja koiria saa komennella muutenkin pois edestä koko ajan – miten ne aina siirtyykin just siihen, mihin olet seuraavaksi menossa? Mutta pekoni on meillä vähän sellainen Hamelnin pillipiipari, jota kaikki seuraavat.

Pekonin kanssa kannattaa tehdä näin lokakuussa ruusukaalia, joka on sesongissa just nyt. Tämä makupari on nimittäin kuin toisilleen luotu. Yksinkertaisimmillaan pekoni-ruusukaalipaistos ei kaipaa kuin pienen lorauksen balsamiviinietikkaa ja se on valmis tarjottavaksi esimerkiksi pastan kanssa. Tai jos lähdetään tekemään vähän pidemmän kaavan kautta, paahdetun myskikurpitsan tai spagettikurpitsan kanssa.

Pieni varoituksen sananen – tästä riittää vain kahdelle. Jos tätä yrittää tarjota useammalle hengelle, kannattaa ottaa kaksi rasiallista ruusukaalia.

Ruusukaali-pekonipaistos

1 pkt pekonia
1 pieni keltasipuli
1 pullea valkosipulinkynsi
1 rasia ruusukaaleja
2 rkl balsamiviinietikkaa

Kuutioi pekoni pieneksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Huuhtele ruusukaalit, poista tarvittaessa uloimmat lehdet ja leikkaa ne noin puolen sentin siivuiksi.

Ruskista pekoni paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli, kuullota pari minuuttia pekonin kanssa. Lisää lopuksi ruusukaalit, kuullota noin 2 minuuttia niin, että väri muuttuu hieman tummemman vihreäksi. Lisää balsamiviinietikka ja nosta paistinpannu pois levyltä. Sekoita ja tarjoa lisukkeena esimerkiksi kurpitsapyreen kanssa.



Jätä kommentti